Tazzi muutti eilen uuteen kotiinsa Laurin luo. Meille jäi tänne vähän ikävä,etenkin Maida etsi riehukaveriaan. Olen kuitenkin iloinen että Tazzi löysi sen oman ihmisen. Poika kävi eilen ennen lähtöä rokotuksilla ja oli kovasti reipas lääkärissä, häntä heilui ja vaan vähän inahti pistosta. Kotimatka Laurin kanssa oli kuulema mennyt hyvin, eikä oksennustakaan bussissa tullut! Vähän poika on ollut ihmeissään ja kovasti kuulema pyrkii syliin, mikä on hassua, koska täällä sitä ei juuri saanut sylissä viihtymään. Yönsä oli kuitenkin nukkunut hyvin, eli siitä se lähtee.

Käydessäni eläintarvikeliikkeessä löysin kalarullia hyllystä. Pakkohan niitä oli ottaa kotiin testattavaksi. Myyjä varoitteli hajuhaitoista, mutta ihan positiivinen yllätys oli, ettei ne nyt niin pahalle haisseet. Pahemmalle on haissut vaikkapa kuivattu naudanmaha. Ja koirat tykkäsi.

Tänään taas huvittelin laittamlla koirien nappuloita vessapareirullan hylsyihin ja taitoin hylsyt kiinni. Sitten vaan nappulakätköt lattialle ja hyvä asento itselle. Meidän aikuiset toki jo tietää miten ne nappulat tulee ulos niistä tötteröistä, mutta tämä nuoriso on vielä hieman hukassa sen asian kanssa, erityisesti Tazzi, joka sai ensimmäistä kertaa tänään eteensä tuommoisen lelun. Se kaiveli ja rapsutteli hylsyä ja viskoi sitä ympäri olohuonetta. Riemua riitti.

Riemu oli suorastaan ylimmillään, kun tajusin että olin unohtanut tyhjän paistinpannun lämpenemään levylle.keittiöstä tuli semmoinen savu että ei ihan heti ole näkynyt toista. Jonkin aikaa sai tuuletella että se hävisi kämpästä. Niin siinä käy kun alkaa toisille nauramaan..

Huomenna Tazzi lähtee veljeään moikkamaan. Mennään tästä ihan kahdestaan sen kanssa bussilla sinne, saa katsoa selvitäänkö ilman yrskimisiä perille.
Lauantaina tulee kylään Tazzin ehdoton ykkösfani, Nata. Se likka on ihastunut aina meillä oleviin pentuihin, mutta tähän "Muumipeikkoon" erityisesti. Nata oli tosi pahoillaan kun kuuli ettei Tazzi jää minulle kotiin, ja haluaa tulla moikkamaan sitä nyt ennenkuinnsille löytyy koti ja se muuttaa pois. Lapsivieraat ovat meille kyllä tervetulleita,koska ihan pienessä ajassa meidän Anniekin, entinen suuri lastenvihaaja, on pehmennyt ja antaa lasten silittää ja paijata. Mitään hillitöntä takaa-ajoa se ei kestä, tai oikeastaam kukaan muukaan, mutta onneksi meillä käyvät lapsivieraat ovat koirallisista perheistä, joten ne tietää miten koirien kanssa ollaan.

Toisin sanoen Maidalla on "mörkökausi", tosin sitä termiä en välitä itse käyttää, koska se ymmärretään usein täysin väärin. Kiitos siitä kuuluu niille, jotka viljelevät tätä "meidän mupella on mörkökausi"- juttua, kun koira heittää hihnassa volttia silmät villisti päässä pyörien, ohittaessaan toisen koiran/ihmisen/pyörän/bussipysäkin/liikennevalot/kakkakasan jne, lista on loputon. Ja usein koiran ikä voi olla ihan mitä vaan 2kk-10vuoden välillä.

Se on vaan vissiin niin helppoa laittaa sen mörkökauden piikkiin kaikki mahdolliset vammaamiset ja sitten kohautella olkapäitä, että ei tälle kato mitään voi.. Miten niin ei voi? tekis mieli kysyä, ei se koira miksikään aivovammaiseksi(toivottavasti) ole muuttunut. Kyllä sitä voi ohjata edelleen toimimaan haluamallaan(opettamallaan) tavalla.

Maidalla tämä mörköily siis ilmenee sillä että pitää katsoa pidempään tuulessa liikkuvaa oksaa, ontuvaa vastaantulijaa pitää pitää tarkasti silmällä ja mahdollisesti pöhistä, samoin vieraille koirille on vähän pöhistävä. Maidalla ei siis suinkaan pyöri silmät päässä ja se ei tee täydellistä stoppia, eikä se ole muutenkaan missään "tilassa" tai hauku kuin mielipuoli. Näistä jännittävistä tilanteista ollaan selvitty ihan sillä, että on sitten tuijoteltu aikamme sitä heiluvaa oksaa ja pian se ei olekaan enää niin pelottava. Ontuvat ihmiset on ohitettu joko käskyn:"ohi" voimalla tai sitten jos se ihminen on halunnut, ollaan moikattu. Sama homma toisten koirien kanssa, moikataan jos voidaan, muuten sanon vaan OHI ja niin sitä mennään.

On tietysti olemassa se pieni mahdollisuus, että mulla on vaan tosi helppo pentu mörkökausineen, mutta kun tämä nyt ei ole ainoa minun koirani, joka on meillä ollut pennusta asti, ja kukaan koiristani ei ole mörköillyt tuosta pahemmin.

Tazzi poika se edelleen majailee meillä ja sen kanssa ollaan aloitettu säännölliset ulkoilutkin. En ole vienyt sitä meidän oman porukan kanssa ollenkaan ulos, vaan mennään kahdestaan, tai satunnaisesti joku näistä mun omista on mukana. Tänään harjoiteltiin taas hihnassa kävelyä, tähän asti olen kuljettanut Tazzia irti, koska vaikka laki sanoo mitä, on mun mielestä hyvä antaa pennun olla irti ja opettaa sille, että sen on katsottava minne minä menen (ihan siis näitä perusjuttuja). Kyllä täytyy sanoa, että puuteripennun kanssa on ihanaa olla ulkona, vaikka vähän tuulisi, niin se ei estä tekemästä pissaa ja kakkaa ulos.

otin tänään pojalta teipit pois korvista ja nyt se näyttää vieläkin enemmän muumipeikolta! Korvat ovat nyt pystyssä, mutta luulen että jossain vaiheessa joudun niitä vielä "tukiteippaamaan".

Tuossa muutama päivä sitten käytiin meidän Ceran kanssa silmätarkastuksesta ja tuomio oli sellainen mitä en olisi toivonut. Molemmissa silmissä on lasiaisvuoto. Ei voi sanoin kuvialla miten harmitti kuulla se. Ei niin, ettäkö jalostuksen kannalta, vaan ihan Ceran itsensä. Toivon että vuoden päästä, kun mennään uusinta tarkastukseen, tilanne olisi pysynyt samana, eikä ainakaan pahentunut linssiluksaatioksi.
Minä olen aikanaan sen päätöksen tehnyt, että en ala leikkauttamaan koiriani, jos kyse on noinkin epävarmasta leikkauksesta.(ja kyse ei ole rahasta, voin syödä vaikka vuoden pelkkää makaronia, jos se sitä rahaa ei muuten saa koiriin) Rehellisesti en tiedä miten hyviä paranemisprosentteja näille linssileikkauspotilaille ennustetaan, mutta enemmän minua kiinnostaakin minkälaista elämää koira voi leikkauksen jälkeen elää? Jos sitä ei enää voi viedä metsään, vaan pitää tehdä pelkkiä hitaita kävelyjä asfaltilla, en koe, että ainakaan minun koirat enää elämästään nauttisi. meillä niin iso asia on kuitenkin irti oleminen, metsälenkit, ja toisensa kanssa leikkimiset. Toivon ettei minun tarvitse kenenkään kohdalla vielä pitkään aikaan tehdä mitään lopullisia ratkaisuja. Enkä nyt vielä epätoivoissani maalaile piruja seinille ja hyvästele koiriani, mutta kaikkeen on hyvä varautua ja ajatella jo etukäteen, että mitä jos. sitten toivottavasti osaa toimia oikein tosi tilanteessa.

Eilen pyörähdettiin Turengin näyttelyssä ja tulos ei todella ollut toivottu. Twiggy sai HYL puuttuvien yläkulmureiden takia. Voin kuvitella, että mun ilme oli näkemisen arvoinen, kun tuomari ensin kehui koiraa ja viimeisenä lauseena sanoi: purenta määrää palkinnon:Hylätty. Vai vielä palkinnon!

Harmitus unohtui pian, kun mentiin sitten kanssakisaajien kanssa piknikille, hyvässä ja hauskassa seurassa rentoutui mukavasti ja näyttelystä jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku suuhun. Taisi siitä kyllä pieni auringonpistoskin jäädä, illalla kotiin päästyä oli todella huono olo ja paleli, vaikka asteita oli varmaan lähemmäs 20..Mutta minkäs teet, tyyli ennen tarkoitusta ja mustiin on pukeuduttava ja mitään hattuahan ei voi käyttää, saatika mitään huivia!

Kotimatka oli jo niin väsynyttä, että niitä juttuja ei kehtaa kenellekään alkaa kertomaan, mille autossa naurettiin..

Tänään ajattelin tehdä koirille kunnon satsin ruokaa ja ostin kaupasta erilaisia lihoja ja juustoa. Huomaa että Tazzi tietää millon kannattaa tulla keittiöön. Raastoin juustoa siellä ja kohta oli pikku poika jaloissa odottamassa että mitäs sieltä ylhäältä tippuu, hassu ilme oli, kun annoin sataa juustoa. Tazzi on muutenkin ihan mielettömän hauska, semmonen kunnon pikku jässikkä, reippaasti vaan joka paikkaan. Välillä se seuraa innoissaan sivusta isompien riehumista ja innostuessaan haukahtaa kovaa ja hyppää ilmaan, mistä seuraa että pian sekin on pyörityksessä mukana.

Unirytmi alkaa olla jo hyvin meidän muiden kanssa samanlainen, Tazzi nukkuu yöt meidän vieressä, eikä ala enää leikkimään ja poukkoilemaan 4.30 aikaan.(Ihanaa!)

Meidän kissasta pentu tykkää erityisesti, se käy moikkailemassa kissaa monta kertaa päivässä ja heiluttaa aina tosi kovasti häntää, kun Nemi-kissa ilmestyy jostain. Ilmeisesti tykästyminen on molemminpuoleista, koska Nemikin sietää pentua tosi hyvin, se on usein Tazzin kanssa nenät vastakkain. Ei silti, ei Nemi ole koskaan meidän koirille edes sähissyt, mutta yleensä on aika välinpitämätön niitä kohtaan.

Tänään meillä kyläili Minan tytär Melda omistajineen. Tai paikalla oli vain Malla ja vanhin tytär Aikamme sisällä istuksittua päätettiin siirtyä ulkoilemaan, ihmislapsi halusi raitista ilmaa ja päätettiin samalla pyöräyttää meidän eläinnuoriso pissalla. Melda, Maida ja Tazzi(pieni muumipeikko,se näyttää teippikorvoneen ja valkoisine olemuksineen aivan muumipeikolta) siis napattiin mukaan.

Tazzi oli aivan innoissan ulkona, se ei liiemmin ole päässyt vielä näiden parin päivän aikana pihalle ja nyt kun aurinko lämmitti se selvästi nautti ulkoilusta.

Jonkin ajan päästä mentiin takaisin sisään jaarittelemaan ja koiria pyörittämään. Keksittiin siinä sitten että voitaisiin juoda kahvit vielä tuossa pihassa, ennen kuin vieraat lähtevät kotiin. Ei muuta kun tuumasta toimeen, koirat päätettiin jättää sisään, koska "turhaa ne siihen otetaan sähläämään"(ja sen lisäksi kerrostalossa asuessa pitää koittaa pitää välit naapureihin, ettei ne pääse edes väittämään että kusetetaan koiria tuossa pihassa).

Päästiin alas ja loputkin vieraat saapui ja ehdin kaataa kahvit kuppeihin kun jo sanoin kuvaamattoman kauhea ulina alkoi. Kymmenen harjakoiraa kiljui kuorossa meillä kotona! Mä en koskaan ole mennyt niin nopeasti kolmanteen kerrokseen kun silloin. Tempaisin oven auki ja sillä hetkellä älysi meidän oma porukka hiljetä, jokainen koira säntäsi piiloon, ja minä huusin vähintään yhtä kovaa, kun koirat hetki sitten.

Nappasin seremoniamestari-Meldan hihnaan ja karjaisin vielä ovella "Muut Odottaa!Hiljaa!!"

Sen jälkeen saatiin juoda lähtökahvit rauhassa ulkona. Kun tulin kotiin mua vastaan könysi lauma joka leikki ettei äskeistä kuoroharjoitusta ollut edes tehty.
Näin jälkeen päin nauratti kyllä, naapurit kun soittivat täysillä taas vaihteeksi päivällä jotain Kirkaa ja katri Helenaa , niin saivatpa pikku näytteen meidän porukan musiikillisista taidoista. Ja kyllä meidän bändi peittosi moneen kertaan kaikenmaailman humppahelenat ja muut!