Pellolla kävellessä olen seurannut sammakonkutujen kehitystä ja tänään siellä kuhisi pieniä kuoriutuneita nuijapäitä! Ne ei vielä päässeet uimaan, vaan olivat kiinni siinä kudussa, ilmeisesti söivät sitä pois ympäriltään,ja kova vilske kävi.
Olen aina pitänyt sammakoista, pienenä Kuopiossa asuessa kävin katselemassa (ja pyydystämässä) niitä talon takana alkavalta suolta. Joskus omakotitalossa asuessa koitin jopa kasvattaa kudusta sammakoita, mutta en onnistunut, en varmaan tiennyt tarpeeksi sammakkovauvojen ruokinnasta.
Nykyään olen ajatellut hankkia akvaarion ja sinne sammakoita, (tai sitten niitä salamantereita) ihan jostain eläinkaupasta, ei taitaisi olla edes kovin laillista napata ulkoa sammakoita, ja ei ne varmaan viihtyisi edes missään akvaariossa.

Koirat ei ymmärtäneet mitä keikuin siellä ojan laidalla. Vasta kun jostain puskista ilmestyi sorsa, ne katsoivat että ai äiskäri metsästi paistia!
Lammella oli lisää sorsia, joita koirat kyttäsivät silmäkovana, jos vaikka oltais yksi saatu iltapalaksi.. Onneksi ne sorsat pysyi siellä jorpakossaan.

Eilen illalla kävin Maidan kanssa moikkaamassa velipoika Hynystä. Hynynen tarvitsi naamatrimmauksen, ainakin ihmisten mielestä, herra itse oli täysin toista mieltä! Pitkään aikaan en olekaan joutunut vääntämään niin kovasti koiran kanssa, kun eilen, että sain naaman ajettua. Täytynee vähän useammin käydä leikkimässä parturia.

Muuten Hynynen oli oikein ihana. Se on tosi rauhallinen poika, joka tykkää tarkkailla mieluummin kuin toimia. Vaikka kyllä sitten virtaa löytyy, kun kaverina asuva pinseri yllyttää leikkiin. Maida pieni sai pinseristä itselleen ihailijan. Roby pinseri meni Maidan perässä ja pesi naaman ja korvat. Mai ei alkuun ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta loppuillasta se jo maksi onnellisina lattialla, kun Roby nuoli sen naamaa.

Tänään loppuu meidän pentupaina vähäksi aikaa, kun Tara menee takaisin kotiinsa. Maida jää varmasti kaipaamaan siskoa ja yhteisiä leikkejä. vaikka toisaalta sitten maida saa syödä itse ruokansa, Tara kun on aika kova tyttö syömään. Maida on monta kertaa katsonut hämmästyneenä, kun Tara on tyhjentänyt oman kipponsa ja sitten vielä Maidankin ruuat. Viimeksi tänään Maida katsoi mua keitiössä sen näköisenä, että en saanut syötyä, kun sisko vei kaikki. Piti laittaa Maille lisää ruokaa ja pitää Tara sylissä sen aikaa että Maibin kuppi oli tyhjä.

Iltapäivällä otin pikkulikat ja lähdin bussilla viemään Taran takaisin kotiinsa. Neidit osaa olla niin hienosti bussissa sylissä. Kotiin päästyään Tara riehui tovin ja sammui sitten sohvalle. Taisi olla aika rankka viikonloppu muotinäytöksineen ja kyläilyineen. maidakin otti pikku tirsat ennenkuin lähdettiin taas kotiin. Varmasti sekin on aika poikki leikkiviikonlopun jäljiltä.

Tänään on ihana auringonpaiste, ja koirien kanssa oli aamulla mahtavaa tehdä kunnon metsälenkki. Kotiin tultua hajosi kuitenkin keittiön lasipöytä. Siirsin vaan pöytää ja hups, olikin lasi siinä lattialla palasina.
Ja tottakai se hajosi semmoisiksi pieneksi teräviksi muruiksi pitkin lattiaa. Ei muuta kun portti äkkiä oven eteen ja imuroimaan.

Koirat katteli olkkarin puolelta sellasella ilmeellä, että tuon teit kyllä tahallas, kun meille piti antaa ruokaa. Onneksi kukaan koira ei ollut keittiössä, kun vahinko tapahtui.
Mua ei niinkään harmita tuon pöydän hajoaminen, ruma kun riihipiru se oli ja nyt on sitten hyvä syy hankkia uusi keittiönpöytä. Se mikä harmittaa oli arabian myrnalautanen. Se oli saintpaulian alla kukkalautasena ja meni siinä rytäkässä tietysti rikki.

Tara tuli meille hoitoon, eilen ja viipyy sunnuntaihin asti. Sen emäntä lähti matkustelemaan ja arveli että on helpompaa, jos Tara jää hoitoon. joopa kenelle on helppoa kenelle ei. Maidalle ja Taralle tämä viikonloppu kyllä käy ihan työstä. Koko eilisen illan neidit leikki paini- ja takaa-ajoleikkejä ja yöunien jälkeen (onneksi malttaoivat yöllä sentään nukkua) touhu jatkui. Luulenm että mun töissä ollessa on täällä on myös aika lailla riekuttu, ainakin siitä päätellen että lelut ja luut oli viskottu ympäri kämppää.

Tara on kyllä mainio tyyppi, aika omapäinen ja kova syömään! Täytyy sanoa, että Taran emäntä on varmaan välillä aika kovilla tuon viipottajan kanssa, sen verran omatahtoinen tuo neiti on. Hyvin sopeutuvainen se on, yhtään se ei ole itkenyt ovella tai näyttänyt hämmentyneeltä jäädessään tänne. Varmasti tuo Maida-siskon täällä olo on myös osaltaan helpottanut Taran sopeutumista.

Ulkoilut onkin sitten mielnkiintoisia, tara ei ole tottunut kävelemään näin isossa laumassa, joten alkuun se oli vähän hakemista, nyt menee jo paremmin.

Tänään käytiin tuossa läheisillä pelloilla kävelemässä ja syömässä pupunpaskaa. Siellä on ojia, joiden yli me omalla porukalla aina hypitään, mun moka tietenkin etten älynnyt ettei Tara vältis osaa/tajua hypätä. Ja niin siinä kävi, että Taran takajalat pulahti ojaan. Voi miten se oli loukkaantuneen näköinen! Onneksi ilma oli lämmin, joten mistään vilustumisesta ei ollut pelkoa, seuraavan ojan yli nostin neidin, arvelin että saan sen paremmin seuraavankin kerran meidän mukaan, kun en nyt liikaa uittele sitä.

Kävin hakemassa Minan tänään parin viikon maalaislomalta kotiin. neiti oli iloisena ovella vastassa ja pusuja satoi. Hetkeä myöhemmin näin takapihalla, mitä kaikkea Mina olikaan saanut tehdä siellä!Selvästi suurinhuvi oli haukkua naapurin koiralle.

ja lopuksi Mina päätti pöllyttää Rentun, ihan vissiin vaan siitä riemusta, että nyt loppui tämän kertainen vierailu ja ettepä unohda minua.
Se ei ihan sujunut Minan suunnittelemalla tavalla, kaikki kunnia Rentun herrasmiesmäisyydelle, mutta eihän se hyvänen aika voinut antaa jonkun turistin hypätä niskaan möyhentämään ja niin saatiin hetki seurata koirien pöllytystä, kunnes herra Syrjänen kerkesi väliin ja nosti Minan pois.
Ihme esitys sitä pitikin järkätä läksiäisiksi. Ilman vammoja selvittiin, rähinä kun oli enemmänkin semmoinen näytösluontoinen vain.

Kotona Anniella oli myös jotain selkäsauna suunnitelmia Minan varalle, mutta nopsaan ne unohtui, kun meikäläinen karjaisi.

Olishan se ollutkin ihme, että tämä päivä olis mennyt näinkin putkeen...rappuun pääsyyn asti asti olin ollut hyvällä tuulella, mutta annas olla, kun päästiin sisään rappuun, niin jo on hissinperkele TAAS rikki. On se kiva, kun viime keväänä uusivat tuonkin paskan, ja varmaan se melkein 20e korotus vuokriin tulikin siksi(ja taatusti toinen mokoma tulee ensi vuonna) ja silti tuossa palaa vähän väliä "ei käytössä" teksti. Onhan se tietty ihan edistystä, että nyt se sen hienosti ilmoittaa, vanhempi versio aina vaan lakkasi toimimasta.
Ihan helevetin hauskaa taas ryykästä koko porukan kanssa portaita alas ja ylös, erityisesti kun puolet porukasta ei uskalla kävellä rappukäytävän portaita. Saattaa olla että huomisaamuna tämä asia ärsyttää vielä vähän enemmän kuin tänään...