Tänään on ihana auringonpaiste, ja koirien kanssa oli aamulla mahtavaa tehdä kunnon metsälenkki. Kotiin tultua hajosi kuitenkin keittiön lasipöytä. Siirsin vaan pöytää ja hups, olikin lasi siinä lattialla palasina.
Ja tottakai se hajosi semmoisiksi pieneksi teräviksi muruiksi pitkin lattiaa. Ei muuta kun portti äkkiä oven eteen ja imuroimaan.

Koirat katteli olkkarin puolelta sellasella ilmeellä, että tuon teit kyllä tahallas, kun meille piti antaa ruokaa. Onneksi kukaan koira ei ollut keittiössä, kun vahinko tapahtui.
Mua ei niinkään harmita tuon pöydän hajoaminen, ruma kun riihipiru se oli ja nyt on sitten hyvä syy hankkia uusi keittiönpöytä. Se mikä harmittaa oli arabian myrnalautanen. Se oli saintpaulian alla kukkalautasena ja meni siinä rytäkässä tietysti rikki.

Tara tuli meille hoitoon, eilen ja viipyy sunnuntaihin asti. Sen emäntä lähti matkustelemaan ja arveli että on helpompaa, jos Tara jää hoitoon. joopa kenelle on helppoa kenelle ei. Maidalle ja Taralle tämä viikonloppu kyllä käy ihan työstä. Koko eilisen illan neidit leikki paini- ja takaa-ajoleikkejä ja yöunien jälkeen (onneksi malttaoivat yöllä sentään nukkua) touhu jatkui. Luulenm että mun töissä ollessa on täällä on myös aika lailla riekuttu, ainakin siitä päätellen että lelut ja luut oli viskottu ympäri kämppää.

Tara on kyllä mainio tyyppi, aika omapäinen ja kova syömään! Täytyy sanoa, että Taran emäntä on varmaan välillä aika kovilla tuon viipottajan kanssa, sen verran omatahtoinen tuo neiti on. Hyvin sopeutuvainen se on, yhtään se ei ole itkenyt ovella tai näyttänyt hämmentyneeltä jäädessään tänne. Varmasti tuo Maida-siskon täällä olo on myös osaltaan helpottanut Taran sopeutumista.

Ulkoilut onkin sitten mielnkiintoisia, tara ei ole tottunut kävelemään näin isossa laumassa, joten alkuun se oli vähän hakemista, nyt menee jo paremmin.

Tänään käytiin tuossa läheisillä pelloilla kävelemässä ja syömässä pupunpaskaa. Siellä on ojia, joiden yli me omalla porukalla aina hypitään, mun moka tietenkin etten älynnyt ettei Tara vältis osaa/tajua hypätä. Ja niin siinä kävi, että Taran takajalat pulahti ojaan. Voi miten se oli loukkaantuneen näköinen! Onneksi ilma oli lämmin, joten mistään vilustumisesta ei ollut pelkoa, seuraavan ojan yli nostin neidin, arvelin että saan sen paremmin seuraavankin kerran meidän mukaan, kun en nyt liikaa uittele sitä.

Kävin hakemassa Minan tänään parin viikon maalaislomalta kotiin. neiti oli iloisena ovella vastassa ja pusuja satoi. Hetkeä myöhemmin näin takapihalla, mitä kaikkea Mina olikaan saanut tehdä siellä!Selvästi suurinhuvi oli haukkua naapurin koiralle.

ja lopuksi Mina päätti pöllyttää Rentun, ihan vissiin vaan siitä riemusta, että nyt loppui tämän kertainen vierailu ja ettepä unohda minua.
Se ei ihan sujunut Minan suunnittelemalla tavalla, kaikki kunnia Rentun herrasmiesmäisyydelle, mutta eihän se hyvänen aika voinut antaa jonkun turistin hypätä niskaan möyhentämään ja niin saatiin hetki seurata koirien pöllytystä, kunnes herra Syrjänen kerkesi väliin ja nosti Minan pois.
Ihme esitys sitä pitikin järkätä läksiäisiksi. Ilman vammoja selvittiin, rähinä kun oli enemmänkin semmoinen näytösluontoinen vain.

Kotona Anniella oli myös jotain selkäsauna suunnitelmia Minan varalle, mutta nopsaan ne unohtui, kun meikäläinen karjaisi.

Olishan se ollutkin ihme, että tämä päivä olis mennyt näinkin putkeen...rappuun pääsyyn asti asti olin ollut hyvällä tuulella, mutta annas olla, kun päästiin sisään rappuun, niin jo on hissinperkele TAAS rikki. On se kiva, kun viime keväänä uusivat tuonkin paskan, ja varmaan se melkein 20e korotus vuokriin tulikin siksi(ja taatusti toinen mokoma tulee ensi vuonna) ja silti tuossa palaa vähän väliä "ei käytössä" teksti. Onhan se tietty ihan edistystä, että nyt se sen hienosti ilmoittaa, vanhempi versio aina vaan lakkasi toimimasta.
Ihan helevetin hauskaa taas ryykästä koko porukan kanssa portaita alas ja ylös, erityisesti kun puolet porukasta ei uskalla kävellä rappukäytävän portaita. Saattaa olla että huomisaamuna tämä asia ärsyttää vielä vähän enemmän kuin tänään...

Rokotuksiin nimittäin. Maida ja Tara kävi tänään ekoissa rokotuksissa.
Siskokset kuolasivat kilpaa Jennin smartin takaluukun ja molemmat oli aika onnettoman näköisiä, kun otettiin ne autosta ulos.

Lääkärissä oli kuitenkin kivaa ja joka paikka piti tutkia tarkkaan. Sen lisäksi siellä oli oikein mukavia ihmisiä, joilta sai nameja, Tara varsinkin viihtyi hyvin pöydällä namien kanssa. Mutta kesken pistämisen Tara kiekaisi kuuluvasti, tuskin se piikkiä vinkui, vaan sitä että nameja loppuivat ihan kesken.

Maida päätti, että kun kerran lääkärillä ollaan, niin annetaas ulostenäyte samalla ja kakkasi vastaanottohuoneeseen. Kiinteä, normaali kakka, kommentoi lääkäri.

Tara tuli reissun jälkeen hetkeksi meille leikkimään. Siskokset painuivat ympäri huushollia onnellisina ja jopa Cera innostui leikittämään Taraa. Mielenkiinnolla odotan millaisen hulabaloon koirat järjestää, kun Tara reilu viikon päästä tulee meille viikonlopuksi hoitoon...

Mun on pikku hiljaa pakko saada omakotitalo, mihin saan oman kompostin pihaan ja saan olla rauhassa. Voi olla että se edellyttää myös kolmemetristä kuusiaitaa..
Tänään taas saanut kuunnella naapureiden omituisia valituksia, ei sillä, ei ne koirista valita, mutta vastapäisen talon sedästä joka kyttää..kuulema. Kysyivät sitten että eikö minua häiritse se. Sanoin, etten ole huomannut että kukaan minua kyttäisi. taitaa olla tädeillä vaan liikaa aikaa tuijotella ikkunoista ajattelin ja ilmeisesti tädit osaavat lukea ajatuksia, koska toinen sanoi: Niin, sulla ei varmaan ole aikaa katsoa kyttääkö joku, kun on noissa koirissa tekemistä.
Niinpä niin.
Pääsääntöisesti mulla ei ole mitään kerrostalo asumista vastaan, ja jaarittelen ihan mielellään naapureiden kanssa, mutta näin kevään korvalla nämä "vähän" latvasta lahot alkavat aina sekoilemaan tavallista enemmän..Pitäs varmaan ehdottaa että hankkisivat vahvemmat pillerit.

Mutta tämän jälkeen menin viemään roskia ja verenpaine nousi , joku pösilö on tunkenut maitotölkit ja appelsiinin kuoret muovipussissa biojäte astiaan *huoh*.
Että ei sitten osata lukea, tai ei viitsitä lajitella.Tuolla tyylillä paras olis, kun kippaisivat ne roskansa kaikki niihin sekajätettä astioihin, siellä ei ruuan tähteet haittaa.
Mä en vaan tajua, että jos ei jotain asiaa jaksa hoitaa kunnolla, niin tarviiko sitä ylipäänsä alkaa tekemään ollenkaan?
Kylläpä on ihanaa valittaa!(Ja tämä blogi alkaa olla koko ajan vähemmän "meidän lauman kuulumisia", pitäisi varmaan vaihtaa nimeksi Piitun natinat)


Muutama sana sitten koiristakin, niin ei ihan mun sooloiluksi mene.Tänään on ihana päivä, käytiin koirien kanssa metsässä ja puistossa pööpöilemässä. (Ja laitoin nyt ne matotkin lattialle.)
Ja Kamir parkaa käytettiin tänään tärppipäivien tutkana. Tutun nartulla oli juoksut ja laitettiin Kamir testaamaan vieläkö tytöllä on tärppipäivät, ettei niille tule turhaa astutus reissua. Ja ihan hyvät päivät oli vielä likalla, Kamir kyllä loukkaantui, kun ei sitten päässytkään hommiin. Ensin näytetään ihana nainen ja sitten sanotaan, että hyvä kiitti ja lähdettiin eri suuntiin. Olis niistä voinut tulla ihan mielenkiintoisia pentuja..emänä welsh gorgi..