Se siitä auringosta, tänään on tihkusatanut oikeastaan koko päivän. En jaksa kuitenkaan valittaa, nimittäin ilta yhdeksän aikaan, kun käytiin ulkona, oli sateesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi aivan upea ilma. Ilta tuoksui hyvälle ja linnut lauloivat täysillä, oli keväinen olo, huolimatta ilmasta. Koirat eivät nauttineet samassa määrin kuin minä, Maida parkakin katsoi sen näköisenä, että mitä täällä oikein on tapahtunut. Kamir, meidän mies talossa, suorastaan raahautui perässä ja nosteli laiskasti koipeaan. Vauhti kiihtyi, kun se huomasi että kotiin päin ollaan menossa.

Meidän lauma kutistui hetkeksi seitsemään koiraan.Mina lähti Mäntsälään Syrjästen perheen iloksi, kokeilemaan miten yhteiselo siellä sujuu. Mina on menossa kesällä tekemään pennut Syrjäsille ja nyt on menossa pieni harjoittelujakso.

Minan menoa katsoin ikkunasta ja niin hienosti neiti steppasi autolle. Vähän se katseli meidän talolle päin, että eikös se äiskä tulekaan, mutta uskon että sillä on mukavaa siellä Mäntsälässäkin. Onhan se ollut siellä viime kesänäkin riiureissulla. Minulle tulee varmasti sitä kovempi ikävä, kuin sille minua. Mina on niin sopeutuva, jos on hyvää seuraa ja ruokaa, niin se kyllä viihtyy.


Käsittämätöntä miten yhden koiran puuttuminen voi tuntua siltä kuin porukasta puuttuisi enemmänkin. Laskin ulkoillessa koirat useampaan kertaan, kun tuntui ettei tässä nyt millään voi olla koko bändi kasassa.



Maidan olemista on tänään taas katseltu ja en voi käsittää että pieni pentu voi olla noin suuri persoona. Sen eleissä ja ilmeissä on niin paljon sellaista ei pentumaista viisautta ja kärsivällisyyttä ja välillä taas se on aivan pieni pentu, pennun elkeineen. Tänään Maida onnistui ensimmäisen kerran hyppäämään sohvalle! Nyt ei Mömmis-äiti ole turvassa pieniltä hampailta enää sielläkään.

Tosin Mömmis kuvittelee nykyään menevänsä rantalomalle. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen löytänyt Mömmiksen nukkumasta kissamme Nemin hiekkalaatikosta. Möm on selvästi päättänyt viettää vähän hiekkarantalomaa.

Tänään näin ensimmäisen sitruunaperhosen ja ensimmäiset leskenlehdet, KEVÄT! Takatalvea ei toivottavasti enää tule, vaan nyt saisi jo alkaa lämmetä ja loputkin lumet varjoista sulaa pois. Koirat ottavat aurinkoa ikkunan läpi kotona ollessa ja ulkona viihtyvät kaikki, kun maa on kuiva ja aurinko paistaa.

Pikkuinen Maidakin remmilenkkeilee jo sujuvasti meidän kanssa, vaikka onkin vasta 13 viikkoinen. Niin nätisti se kulkee hihnassa ja välillä saa pentumaisia leikkimiskohtauksia. Maida on iso persoona, siinä oli alusta asti jotain. Koko pentue oli yllätys, Mömmis ja Kamir järjestivät sen salaa minulle. kun asia valkeni, oli liian myöhäistä tehdä mitään, oli vaan otettava vastaan mitä oli tulossa ja syyteltävä mokasti itseään.

Maida syntyi viimeisenä kolmesta pennusta, ja heti kun sain sen käsiini ja katsoin sen naamaa, sanoin:No moimoimoi! Sinä jäät tänne.