Meidän pari kerrosta ylöspäin on muuttanut pariskunta kolmen dobermannin kanssa. Eipä hätää, ihan täyspäivseltä porukalta tuntuvat, vai mitenkä on..

En tiedä minkälaiset asumisjärjestelyt näillä on, mutta oli miten oli, nyt loman aikana siellä on ollut vain yksi koira ja se raukka ulvoo ja haukkuu yksin jäädessään. Mä vähän arvelin että siitä voi seurata ongelmia ja niin kävi. Tänään näin naapurisn tätiä (joka muuten riitelee usein humalassa miehensä kanssa niin että rappu raikaa ja kukaan ei takuulla nuku. kaiken lisäksi tekevät sitä viikolla), ja täti valitti että se koira haukkuu ja hän ei ole nukkunut viiteen yöhön.. Olisko nyt kuitenkin vähän liiottelua että se on muka sen koiran vika. kas kun se koira alkaa haukkua vasta 07.00 ja lopettaa 16.00. Teki mieli sanoa, että arvaapas monestiko mä olen teitä toivotellut hevonkuuseen, kun kännissä olette siellä kimittäneet, mutta en viitsi, en jo siksi etä mullakin näitä koiria on ja en halua että saan jotain ihme lappuja vain siksi että olen vähän avautunut.
Täti kertoi keräävänsä listaa, jonka vie isännöitsijälle. oletti kai että mäkin siihen nimeni kirjoitan, mutta sanoin vaan että joo, onpa kurja tilanne.

Hurjaksi tilanne meni siinä vaiheessa kun tämä koiran isäntä tuli kotiin. Se taitaa olla vähän tempperamettisempi kaveri ja nämä naapurit "tapellaan kännissä" oli käyneet sujauttamassa ilmeisesti jonkun lapun postilaatikosta, koska isäntä veti semmoset herneet nenään että sen kuuli ainakin kaikki.Repesin kyllä ihan totaalisesti (vaikkei tilanne muuten hauska ollut) kun se koiran isäntä karjui naapurille Mitä vittua! kirjekaveriako sä haluat?
sen jälkeen teksti olikin semmosta että ei huvita toistella niitä tähän. Lopulta tilanne päättyi siihen että yläkertalainen pakkasi koiran autoon ja lähti ja nämä känninaapurit huusi perään, että huomenna soitetaan eläinsuojeluun, kun te hakkaatte niitä koiria.

Aikamoista, sitä paitsi, mä en edes usko että ne hakkaa niitä koiriaan, joten toi on jo vainoamista.
harmittaa kaikkein eniten sen koiran puolesta, koska mahtaa olla aika kauheeta, kun pitää itkeä koko päivä omistajien perään.

Eläminen turkkiaan vaihtavan puuterin kanssa on kamalaa. Miten en edes muista tämmöistä aikaa Mina ja Annien kanssa? ja miten hemmetissä selvisin niistä ajoista?

Tänään rapsuttelin maidaa kaksi tuntia auki ja se on liikaa sille ja minulle. Lopussa käytin vähän saksiakin ja neidillä ei ole enää mahassa ja nivusissa karvaa. On ihan käsittämötöntä miten helvetilliset takut tuohon tulee jo parissa päivässä..Seuraava meille tuleva koira on kyllä naku, paitsi jos jostain saan aikuisen, turkkinsa vaihtaneen puuteri, niin voin harkita.

Meidän elämä pyörii täällä ihan samalla mallilla kuin ennenkin, eli ei mitään uutta.Koiramääräkin on pysynyt kahdeksassa, tosin ihan hetken ajan meille meinasi muuttaa vielä yksi koira, mutta se peruuntui viime metreillä. Saattoi olla ihan hyväkin juttu :)
Sitä paitsi jos noita työpaikan lapsia on uskominen on seuraava meille kotiutuva elukka ankka..Yksi tyttö piirtää innokkaasti minusta kuvia ja seurana siinä on koira ja ankka (luoja varjele miltään siivekkäiltä, ellei se sitten tarkoita lottovoittoa ja omakotitaloa)

Joulu tulee kovaa vauhtia ja stressistä ei tietoakaan, kiitos hyvien hermojen (eheh, vai pitäiskö sanoa kuitenkin hyvien suunnitelmien, ehkä noilla mun hermoilla ei kovin paljon kannata leveillä). Kova on kyllä odotus, kun ensi viikonlopusta alkaa reilu kahden viikon loma. Viikonloppuna on tarkoitus pyöräyttää joululaatikot ja aaton aattona leipoa, sitten saa joulu tulla ja puen päälle taas muutaman kilon lisää, joita voi tuskailla pyhien jälkeen, niinhän se menee joka vuosi.

Varmasti puolet näistä teksteistä alkaa kertomisella nyt sataa! Ja niin tämäkin, paitsi että nyt just ne sateet on taineet mennä onneksi jo pois päin. Lieve ilmiöitä niistä sateista kuitenkin jäi, likaiset hiekkaiset lattiat ja vänöttävät koirat..

Tänään menin puistoon koirien kanssa silläkin uhalla että ovat märkiä ja kuraisia. ja olihan ne. Basialla ja kamirilla on tapana puistossa kaivella maata ja syödä juuria, tai niin mä olen luullut, että juuria. Tänään valkeni sitten totuus kun näin miten Basia taas kaiveli ja söi kastemadon kaivamastaan kuopasta! Olen kyllä joskus ihmetellyt että miten se on niin tarkka siitä mistä kohti kaivaa, mutta kai se haistaa ne mato matalat sieltä mullista ja kaivelee sen perusteella.Yäks.

Tänään kävin pitkästä aikaa kangaskaupoilla ja sain jo leikattua haalareita ja takkeja valmiiksi, nyt vaan pitää ommella ne kasaan. Ajatus oli, että tekisin niitä ihan myytäväksi asti kotisivuille, mutta voipi olla että ennen kun ne on valmiit ja kuvattu(vielä on hankittava se kamerakin..), on kulunut jo niin paljon aikaa että on ensi kesä. Niin kävi vaatehuoneen siivouksenkin kanssa, se piti siivota kesälomalla, mutta vikalla viikolla ajattelin, että tuleehan se joululomakin.

Melda muutti muuten viikko sitten perjantaina Pimu koiran kaveriksi. Siellä on kaikki mennyt hyvin ja toivon että menee jatkossakin. Kiitos Kati Meldan hyvästä hoidosta ja kodin tarjoamisesta!

Niin on taas aikaa kulunut. Meldalle on toivottavasti nyt löytymässä oma koti. Se on ollut kaksi viikkoa harjoittelemassa kaverini luona olemista ja sen perheen koiran kanssa toimeentulemista pari viikkoa. Ekan viikon Melda kävi vaan olemassa iltahoidossa ja tällä viikolla on ollut jo yökylässäkin, oikeastaan se on käynyt vaan työpäivän ajan olemassa enää meillä.

Toivon niin kovasti että siellä kaikki menisi niin hyvin, että Melda voisi muuttaa sinne lopullisesti. Tänään kun vein Meldan Katille tuohon pihaan,tuli toinen koira ohi. Melda sai järkyttävän raivarin sille koiralle ja naama punaisena keuhkosi. Olin varma että tuosta raivarista se ei tokene, ennenkuin toinen koira häviää näkyvistä, mutta mitä vielä! Kati meni kyykkyyn, laittoi hihnan lyhyelle ja alkoi jutella Meldalle. Ei mennyt kuin hetki, kun Melda istui puolittain Katin sylissä ja naaman puna hävisi kokonaan.Ja hetken päästä se jo katseli Katia ja söi nameja ihan kuin ei mitään! Siitä ne sitten lähti menemään taas ja Melda meni niin nätisti häntä heiluen katin mukana ilman mitään venkoiluja.

Meidän oma porukka ihmettelee minne Melda aina välillä häviää ja sitä pitää tietty rökittää urakalla, kun se tulee takaisin. Melda parka ;)

Rökittämisestä puheenollen. Cera pääsi tänään oikein pätemään, kun mmentiin pitkästä aikaa kauempana olevaan koirapuistoon ja siellä oli kettuterrieri uros. Vähän aikaa pööpöiltiin aidan takana ja koska kaikinpuolin tilanne näytti hyvälle, mentiin sisään.
Voi sitä kettis parkaa...Cera jahtasi sitä siellä puistossa ja kai se muuten oliskin lähtenyt leikkiin, mutta heti kun se yritti, niin koko akka lauma oli kimpussa. Ei kai kukaan mies semmosta kestä. Kamir oli ainoa jota ei vähääkään koko tyyppi kiinnostanut, se vaan paineli menemään omia juttujaan pitkin puistoa.

Niin ja Cera on oppinut lukemaan ajatuksia. Yhtenä aamuna käveltiin tuossa läheiseellä heinikolla ja siinä kun koirat hommaili omiaan kattelin ympärilleni ja näin yhden valkoapilan kukan. Mietin että onpa hassua että tuossa tuo nököttää ihan yksinään, muita kukkia ei ollut. Siinä sitten Cera käveli mun ohi ja meni kukan luo ja söi sen! kai se arveli että tässä nakotetaan vielä puolilta päivinkin, jos ei tuon ämmän mielenkiintoa herätä jollain. Omituinen koira ;)

Ja kun tässä nyt on vauhtiin päästy, niin jatketaan tuosta kissastakin. Sillä pirulaisella on kiima. Voi hyvää päivää, että tässä on omat hermot koetuksella. Pyrpyr pörpör, mouuuuuu, kuuluu koko ajan ja katti kulkee perässä perse pystyssä. Mä TIEDÄN että jos veisin sen steriloitavaksi, niin ei tarviis kuunnella, joten siihen nähden turhaa valitusta, mutta millonkas minä aiheesta olen tänne natissut?( No onhan niitäkin kyllä..se biojäte jupakka ja se idiootti koiran omistaja ainakin..)
Jokatapauksessa, mä en voi käsittää miten ihmeessä noilla kissoilla on tuo seksikaipuu niin kokonaisvaltaista. Tuokaan ei syö, ja nukkuu vaan vähän ja muun ajan pörisee ja pyrisee tuossa jaloissa. Käsittämätöntä. Tässä vielä kuva pörisijästä.

Muistan että ihan hetki sitten kirjoitin keväästä ja sammakonpoikasista, nyt ne on aikaa sitten kasvaneet ja hävinneet lammikosta ja ilmat viilenee.

Ollaan käyty paljon koirien kanssa metsässä lenkillä ja niin siellä alkaa jo olla vähän joka puolella sieniä(ei voi sitten kuitenkaan kanttarelleja löytyä..pelkkiä kärpässieniä ja joitain mitä en tunnista, vaan) ja lehdet alkaa muuttumaan värikkäiksi.

Isoin ihmetyksen aihe siellä on kuitenkin semmoset helevetin isot koppakuoriaiset, mitkä näyttää aika tokkuraisilta. Samaan näkyyn törmää välillä aamuyöllä, kun ihmiset haahuilee baarista kotiin. Nämä koppikset kävelee hoippuen ja jos ne menee nurin, niin siihen ne jää vaimeesti sätkimään. Meinaakohan ne kuolla vai onko ne menossa talviunille?
Jotkut nipistelevät elukat sen sijaan on ihan reippaina vielä hereillä. Mitä lie hyttysen sukulaisia siellä pörrääkin, niin päätä kutittaa, jos ei muista laittaa hattua metsään mennessä. Ja tässä yhtenä päivänä ilmeisesti oltiin kävelty muurahaispesän läpi tai ainakin läheltä, koska löysin korien turkeista kilon puolikuolleita murhalaisia, yäk.

Meidän porukassakin on tullut pieniä muutoksia. Mina lähti viikko sitten Mäntsälään "mammalomalle", pikku-pimsien pitäisi syntyä tässä ihan pikapuolin. Melkein samalla oven avauksella kun Mina lähti, pölähti sen tytär sisään. Melda asuu meillä nyt ainakin toistaiseksi.
Yhteiselo on alkanut ihan hyvin, mitä nyt muutaman kerran se on kokeillut miten käy, jos hyökkää Twiggyn kimppuun. Huonostihan siinä käy, hyökkäyksen jälkeen neiti on viettänyt vessassa jäähyllä muutaman minuutin ja tullut sieltä aika nöyränä tyttönä takaisin. Nyt ei ole ollut hyökkäilyjä, joten toivo elää että viesti meni perille.

Annien kanssa likka ei ala kukkoilemaan, vaan koittaa saada sen leikkimään, ja pikkuhiljaa Anniekin on lämmennyt ajatukselle. Muuten täällä ei terroristia vielä ole otettu "piireihin". Se saa mennä kyllä nukkumaan muiden viereen, mutta naamapesua ja muita huomionosoituksia sen ei vielä kannata odottaa.


Lopuksi, terroristi pienenä vesilasissa: