Olen yleensä pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei helposti jää sanattomaksi. Nyt pienen hetken sisään olen jo useamman kerran jäänyt katsomaan suu auki, tiedä sitten onko minusta häviämässä puhti vai onko ihmiset ympärillä alkaneet kysellä tyhmempiä kuin ennen.

Viikolla työkaverini hämmästytti kysymällä mitä kuolleille koiran pennuille tehdään? Siis jos vaikka syntyy kuollut pentu tms. Ennenkuin ehdin mitään vastata jatkoi kollegani pohdintaansa.."Niin että voidaanko ne laittaa biojäte astiaan? Vai syökö se emo sitten ne? Eikös moni eläin syökin kuolleet poikasensa?"

ja sitten hiljaisuus, mä en kerta kaikkiaan tiennyt mitä tuohon nyt sanoisi, ihan ensin ajattelin että onpas se vitsikkäällä tuulella, mutta kun ei tullut naurua, niin tosissaan kai tuo kyseli. Käsittämätöntä.
Vastasin sitten vaan että no ei kai ne emot kuitenkaan niitä syö, enkä itse ainakaan viitsis laittaa mitään kuollutta koiraa biojäte astiaan, ei niitä ehkä saisikaan. Työkaverini tyytyi tähän, vaikka mutisikin jotain vielä komposteista ja emoista syömässä pentujaan.

Tuosta asiasta päästääkin sitten Twiggyyn, jonka hormonit on aivan sekaisin. Se jatkaa edelleen luulottelua omasta maailman herruudesta ja järjestipä se kuoroharjoituksetkin tuossa pari päivää takaperin koirapuiston aidan takana. menin koirineni aidalle notkumaan, kun puistossa oli kasvattini Melda ja sen "isosisko" pimu. Koska mun koirilla on välillä outo pakkomielle saada Pimu muka pelkäämään niitä, niin ei menty sisään. juttelin katin kanssa vaan siitä aidan yli. Hetken päästä Twiggy äkkäsi puiston toisella puolella kolme isoa koiraa. Ensin se vaan piipatti siinä, mutta hetken päästä alkoi ulvoa kuono ilmaa kohti, sillä seurauksella että sai siihen ulina kuoroon liittymään kaikki muutkin, paitsi Kamirin ja Pimun. Siinä me sitten seistiin ja kuunneltiin kerrassaan ihanaa laulua ja varmasti riemulla kuuntelivat kaikki muutkin lähellä olijat.

Vihdoinkin Maidan turkki on vaihtunut ja siitä selvittiin suht vähin vahingoin :D Tassu- ja mahakarvat on aavistuksen lyhyemmät kuin pitäisi, mutta karva tuntuu olevan nopea kasvuista..Olen tosi tyytyväinen Main turkin laatuun, se on yhtä helppohoitoisen tuntuinen kuin äidillään, mutta aavistuksen vahvempi ja laskeutuvampi., Tykkään myös siitä että koira näkyy turkin alta, eikä edessä seiso vain kasa karvaa, josta et tiedä katseletko naamaa vai takapuolta. Harmi ettei mun kamera toimi, ei saa kuvaa tähän näytille. Pitänee lainata kameraa joltain lähiaikoina ja kuvailla koiria. Tosin tuossa tuulessa mikä siellä on tänään puhallellut on aika turha mennä mitään kuvaamaan.

Kaikesta uhoamisesta ,etten vie Maidaa koko kesänä kehään, huolimatta ilmoan neidin toukouun Helsingin ryhmänäyttelyyn. Ja vähän suunnittelin josko vaikka neiti tekisi vuoden päästä pennutkin..jos vaan silmätarkit ja muut on ok.(tiedän, olen koko ajan sanonut etten astuta yhden ainoata koiraa, kun en jaksa penturumbaa, mutta josko jaksaisin kuitenkin)
Toisaalta täytyy katsoa mitä mieltä olen Twiggyn pentujen jälkeen taas asiasta..
Twigs on astutettu melkein kaksi viikkoa sitten ja nyt neiti on vielä pahempi bitch kuin koskaan aikaisemmin. Se sai tuhatkertaisesti lisää itsevarmuutta ja uskoo nyt olevansa kuningatar jota kaikkien täytyisi palvella. Aamuisin mikäli en tarpeeksi nopeasti pääse Hänen Majesteettinsa mielestä ylös,se tulee ja läpsii tassulla ja kovaan ääneen ilmoittaa, että ellet aio nousta, niin sitten ainakin rapsutuspalvelua pitäisi saada. En edes välitä ajatella mitä se vielä keksii. Toivon että se tekee kivat pennut ja kiinnittää niihin niin paljon huomiota että unohtaa tuon jatkuvan palvelun vaatimisen.

Meidän pari kerrosta ylöspäin on muuttanut pariskunta kolmen dobermannin kanssa. Eipä hätää, ihan täyspäivseltä porukalta tuntuvat, vai mitenkä on..

En tiedä minkälaiset asumisjärjestelyt näillä on, mutta oli miten oli, nyt loman aikana siellä on ollut vain yksi koira ja se raukka ulvoo ja haukkuu yksin jäädessään. Mä vähän arvelin että siitä voi seurata ongelmia ja niin kävi. Tänään näin naapurisn tätiä (joka muuten riitelee usein humalassa miehensä kanssa niin että rappu raikaa ja kukaan ei takuulla nuku. kaiken lisäksi tekevät sitä viikolla), ja täti valitti että se koira haukkuu ja hän ei ole nukkunut viiteen yöhön.. Olisko nyt kuitenkin vähän liiottelua että se on muka sen koiran vika. kas kun se koira alkaa haukkua vasta 07.00 ja lopettaa 16.00. Teki mieli sanoa, että arvaapas monestiko mä olen teitä toivotellut hevonkuuseen, kun kännissä olette siellä kimittäneet, mutta en viitsi, en jo siksi etä mullakin näitä koiria on ja en halua että saan jotain ihme lappuja vain siksi että olen vähän avautunut.
Täti kertoi keräävänsä listaa, jonka vie isännöitsijälle. oletti kai että mäkin siihen nimeni kirjoitan, mutta sanoin vaan että joo, onpa kurja tilanne.

Hurjaksi tilanne meni siinä vaiheessa kun tämä koiran isäntä tuli kotiin. Se taitaa olla vähän tempperamettisempi kaveri ja nämä naapurit "tapellaan kännissä" oli käyneet sujauttamassa ilmeisesti jonkun lapun postilaatikosta, koska isäntä veti semmoset herneet nenään että sen kuuli ainakin kaikki.Repesin kyllä ihan totaalisesti (vaikkei tilanne muuten hauska ollut) kun se koiran isäntä karjui naapurille Mitä vittua! kirjekaveriako sä haluat?
sen jälkeen teksti olikin semmosta että ei huvita toistella niitä tähän. Lopulta tilanne päättyi siihen että yläkertalainen pakkasi koiran autoon ja lähti ja nämä känninaapurit huusi perään, että huomenna soitetaan eläinsuojeluun, kun te hakkaatte niitä koiria.

Aikamoista, sitä paitsi, mä en edes usko että ne hakkaa niitä koiriaan, joten toi on jo vainoamista.
harmittaa kaikkein eniten sen koiran puolesta, koska mahtaa olla aika kauheeta, kun pitää itkeä koko päivä omistajien perään.

Eläminen turkkiaan vaihtavan puuterin kanssa on kamalaa. Miten en edes muista tämmöistä aikaa Mina ja Annien kanssa? ja miten hemmetissä selvisin niistä ajoista?

Tänään rapsuttelin maidaa kaksi tuntia auki ja se on liikaa sille ja minulle. Lopussa käytin vähän saksiakin ja neidillä ei ole enää mahassa ja nivusissa karvaa. On ihan käsittämötöntä miten helvetilliset takut tuohon tulee jo parissa päivässä..Seuraava meille tuleva koira on kyllä naku, paitsi jos jostain saan aikuisen, turkkinsa vaihtaneen puuteri, niin voin harkita.

Meidän elämä pyörii täällä ihan samalla mallilla kuin ennenkin, eli ei mitään uutta.Koiramääräkin on pysynyt kahdeksassa, tosin ihan hetken ajan meille meinasi muuttaa vielä yksi koira, mutta se peruuntui viime metreillä. Saattoi olla ihan hyväkin juttu :)
Sitä paitsi jos noita työpaikan lapsia on uskominen on seuraava meille kotiutuva elukka ankka..Yksi tyttö piirtää innokkaasti minusta kuvia ja seurana siinä on koira ja ankka (luoja varjele miltään siivekkäiltä, ellei se sitten tarkoita lottovoittoa ja omakotitaloa)

Joulu tulee kovaa vauhtia ja stressistä ei tietoakaan, kiitos hyvien hermojen (eheh, vai pitäiskö sanoa kuitenkin hyvien suunnitelmien, ehkä noilla mun hermoilla ei kovin paljon kannata leveillä). Kova on kyllä odotus, kun ensi viikonlopusta alkaa reilu kahden viikon loma. Viikonloppuna on tarkoitus pyöräyttää joululaatikot ja aaton aattona leipoa, sitten saa joulu tulla ja puen päälle taas muutaman kilon lisää, joita voi tuskailla pyhien jälkeen, niinhän se menee joka vuosi.

Varmasti puolet näistä teksteistä alkaa kertomisella nyt sataa! Ja niin tämäkin, paitsi että nyt just ne sateet on taineet mennä onneksi jo pois päin. Lieve ilmiöitä niistä sateista kuitenkin jäi, likaiset hiekkaiset lattiat ja vänöttävät koirat..

Tänään menin puistoon koirien kanssa silläkin uhalla että ovat märkiä ja kuraisia. ja olihan ne. Basialla ja kamirilla on tapana puistossa kaivella maata ja syödä juuria, tai niin mä olen luullut, että juuria. Tänään valkeni sitten totuus kun näin miten Basia taas kaiveli ja söi kastemadon kaivamastaan kuopasta! Olen kyllä joskus ihmetellyt että miten se on niin tarkka siitä mistä kohti kaivaa, mutta kai se haistaa ne mato matalat sieltä mullista ja kaivelee sen perusteella.Yäks.

Tänään kävin pitkästä aikaa kangaskaupoilla ja sain jo leikattua haalareita ja takkeja valmiiksi, nyt vaan pitää ommella ne kasaan. Ajatus oli, että tekisin niitä ihan myytäväksi asti kotisivuille, mutta voipi olla että ennen kun ne on valmiit ja kuvattu(vielä on hankittava se kamerakin..), on kulunut jo niin paljon aikaa että on ensi kesä. Niin kävi vaatehuoneen siivouksenkin kanssa, se piti siivota kesälomalla, mutta vikalla viikolla ajattelin, että tuleehan se joululomakin.

Melda muutti muuten viikko sitten perjantaina Pimu koiran kaveriksi. Siellä on kaikki mennyt hyvin ja toivon että menee jatkossakin. Kiitos Kati Meldan hyvästä hoidosta ja kodin tarjoamisesta!