Tulihan ne Twiggyn pennut vihdoin ja viimein! Pari päivää ehdinkin jo olla kuin tulisilla hiilillä ja vatvoa kaikki mahdolliset kauhukuvat päässä. Voi niitä ihmisparkoja, ketkä joutui mua kuuntelemaan. Ja samalla iso kiitos teille! Erityisesti Hannelle, joka jaksoi kannustaa ja lupasi olla puhelinpäivystäjäkin.
Päivystäjää ei tarvittu, eikä sen paremmin kätilöäkään. Heräsin noin klo 5.30 pieneen piipaukseen, äkkiä hereille ja siinä Twiggy ihan rauhassa mun vieressä hoiti pientä inisevää pentua.

Nousin ylös ja häädin muun lauman jatkamaan unia olohuoneen puolelle(niinkun ne nyt enää sinne olisivat nukahtaneet), pientä tyytymättömyyttä oli ilmassa, osa oli jo tajunnut mitä tapahtuu.

Aika pian häädön jälkeen putkahti tuosta vaan toinen pentu. Mun ei tarvinnut muuta kuin katsoa miten Twiggy hoiti tämänkin pennun puhtaaksi ja tissille. Hetken kokeiltuani ja katseltuani, arvelin että ehkäpä tämä oli tässä, ja siirsin emon ja pennut omaan laatikkoonsa sänkyni viereen. Siinä sänkyäni siivoillessa kuulin, kun twiggy ähisi laatikossa ja huomasin että vielä yksi pentu oli tullut. Senkään suhteen mun ei tarvinnut tehdä mitään. Nyt sekä emo, että pennut makaavat tyytyväisinä laatikossa, ja minä voin huokaista helpotuksesta. pelko oli ihan turha onneksi ja nyt voin vaan keskittyä pentulaatikon reunalla kuikuiluun.

Meillä alkaa olla jännät ajat käsillä; Twiggyn synnytykseen ei ole enää montaa päivää ja pikku hiljaa olen rakennellut "pentunurkkaa" makuuhuoneeseen.

Mielessä kummittelee Twiggyn viimekertainen synnytys, jossa tuloksena oli vain yksi pentu ja sekin päätti tulla ulos perätilassa. Tilanne palaa väkisinkin uudelleen ja uudelleen mieleen.

Siitä selvittiin kyllä ja pentu jäi eloon ja voi hyvin, mutta siinä tilanteessa kun näin työntöjen tahdissa pienen takajalan tulevan esiin ja katoavan taas emon sisään, oli vitsit todella vähissä. Sikiöpussi oli rikki ja pentu piti saada ulos ja emo alkoi selvästi väsyä, pari paniikki puhelua kasvattajalle ja sitten vaan piti auttaa pentu pois synnytyskanavasta.
Toivon todella ettei tällä kertaa tarvitse muuta kuin seurata tilannetta vierestä. Edelliseen kertaan on tietty erona sekin, että täällä kertaa mahassa näyttäisi olevan enemmän kuin yksi pentu, toki mikään ei takaa sitä etteikö ne kaikki voi tulla pers edellä ulos..toivon että eivät.
Tähän pikku huolehtimiseen ei tietenkään auta keskustelut tuttujen kanssa "kauhusynnytyksistä". Tiedän kyllä ettei mikään murehtiminen auta, mikä tahansa asia voi koska tahansa mennä perselleen ja toisin kuin oli suunnitellut, mutta silti mielessä välillä pyörii mikä kaikki voikaan mennä vikaan. Toivon että voin tänne muutaman päivän kuluttua kirjoittaa huolen olleen turhaa. Kuitenkin takana on useampi onnistunut synnytys(ei tietenkään samalla koiralla, mutta yleisesti),ja vain tämä yksi hankala, joten miksi sitten ne hyvät ei pyöri mielessä, vain tämä viimeisin? :)

Toinen asia mikä on toisin, on tämä meidän touhukas terrieri. Tindra on utelias, ja se rakastaa muita koiria, voin vaan kuvitella sen riemua kun se tajuaa meillä olevan pikku pentuja. Luultavasti mun on viriteltävä kunnon panssarit pentujen ja emon suojaksi ettei innokas leikittäjä mene liian aikaisin niitä hoitamaan.

Joulu tuli ja meni rauhallisissa merkeissä. Samoin uusi vuosi räiskeineen alkoi kivuttomammin, kuin olin ajatellut. Koirat ei olleet millänsäkään paukuista ja vietettiin kiva ilta kotona. Tänään ollaan vietetty myös monta kivaa lenkkiä, joilla mä hoen: Tindra pois se suusta, Hukka jumalauta, Tindra mitä otit suuhun, Hukka pliis älä. jne Noi kaksi terroristia ottaa suuhun _jokaisen_ vastaantulevan raketin jämän, ja sitten alkavat nujuta toistensa päällä hihnoissa.

Muutenkin Tindra ja Hukka ovat kunnostautuneet ihan kunnolla tässä lomien aikaan. Sen lisäksi että ne pitää sitä ihan normaalia nujakointia aamusta iltaan, niin ne ovat uutena aluevaltauksena alkaneet kiipeillä kirjahyllyssä. Ihan mahdottomia apinoita.

Meidän Twiggyn maha on alkanut paisua ihan kunnolla ja nyt neiti kulkee täällä puhisten,ja koska raskaana oleville on parempi olla mieliksi, on twiggyllä elämänsä palvelu tässä huushollissa.
Oma tyyny mun tyynyn vieressä ja ruoka tarjoillaan sänkyyn. (mahtaa olla kova pudotus pivistä, kun tää palvelu lakkaa tasan siihen, kun pennut putkahtaa maailmaan).

En tiedä voiko koirat tajuta että toinen on tiineenä(miksi ei voisi),mutta Demi on taas aktivoitunut ihan eritavalla kuin ennen. Se on yleensä aika huomaamaton koira, mutta nyt se haistelee Twiggyä ja heiluttelee sille häntää, sekä riehuu kotona. Demi tykkää kovasti pennuista, joten ehkä se mummin ominaisuudessa nyt petailee itselleen hoitotädin virkaa.
Voin kyllä hyvin kuvitella sen, kun Tindra haluaa alkaa hoitotädiksi, myös se rakastaa pentuja ja haluaa hoitaa niitä niin kovasti. Muistan, kun tässä reilu kuukausi takaperin mulla oli kaksi 7 viikkoista harjakoiran pentua viikonloppu hoidossa. Tindra piti niistä niin hyvää huolta, että välillä ihan hirvitti.

Melko perinteisesti mennään..Eikös niin, että jouluna kuuluu olla kipeänä? No, minäpä en ole, mutta koirista osa on tietenkin! Ja missäs muussa kun vatsataudissa..Puolella porukkaa pyrisee varpusparvi, kun ne käy kakalle, jee, eikä ne vielä ole edes ehtineet syödä mun tekemiä jouluruokia!

Niistä puheenollen, tänään oli tarkoitus aloittaa laatikoiden teko, kaupasta tosin piti kipaista foliovuoat, mutta arvelin ettei se voi olla kovinkaan hermoja raastava kokemus..oli se. Jouluhysteria on vallannut jopa meidän lähikaupat! Olen luullut että niihin isoihin marketteihin mennään stressaamaan ja näissä pikku kaupoissa tunnelma säilyy leppoisana aattoon asti. Nyt siellä kaupassa kuitenkin pyöri tuhannen mummoa pappoineen, joita ei yhtään kiinnostanut olla mukana.."anteeksi, mä otan vain noita folio.." mitä!? ei ainummaistakaan foliovuokaa! Joku perhanan hamsteri oli jo käynyt nappaamassa kaikki vuuat! Otin hädissäni sitten koirielle ruokaa ja lähdin kotiin. Kiukutti, ja päätin käyttää koirat ja marssia toiseen lähikauppaan vuoka ostoksille. Onneksi siellä niitä oli, ja nappasin omani ja nyt asunnon täyttää ihana joululaatikkoiden tuoksu.

Huomenna meillä on Tindran tämän vuoden viimeiset treenit. Ja ennen niitä on isossa hysteriakauppakeskuksessa käynti edessä. Lupauduin lähtemään mukaan ostoksille, ja samalla tekemään itsellekin viime hetken ostokset. Sitten saa joulu tulla ihan rauhassa :)

Sanokaa vaan että joulu on turhaa hössöttämistä ja stressin aikaa, höpöhöpö! Joulu ihan parasta aikaa vuodesta! Ei ole kiire,saa rauhassa tehdä mitä haluaa ja on aikaa puuhailla korien kanssa. Tänään olen viettänyt pyjamapäivää, en aio pukeutua ollenkaan, vaan olen yöpukusillani koko päivän. Koska ulkona on kylmä, voin vain vetää toppavaatteet yöpuvun päälle ja painua ulos.

Joululoma on nyt! Huomenna ei ole minnekään menoa, siivouskärpäsen puremaa kyllä odottelen. Joululaatikoiden tekoa ja siivoilua siis olisi huomiselle päivälle luvassa.

Koirien pesut täytyy myös suorittaa ennen aattoa, mutta sekään ei kiristä. hankin aikaiseksi joululahjaksi omille hermoilleni turboföönin, ja miten hyvä ostos se olikaan! Koirien kuivaamiseen, johon ennen meni helposti puoli tuntia, menee nykyään vain kymmenisen minuuttia! Huomattavasti pienempi kynnys on nykyään pestä koiria, kun kuivailuun ei tuhraannu liikaa aikaa.

Siitä tuntuu olevan jokunen tovi, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut, joten pitänee päivittää vähän tämän koiraporukankin kuulumisia.

Meille on tullut laumaan lisävahvistusta ja valitettavasti vanhimman jouduin saattamaan sateenkaarisillalle kesällä. Kamir lähti melko yllättäen laumastamme. Syy ei oikeastaan selvinnyt, edes eviran avausraportissa. Todennäköinen syy kuolemaan oli myrkky, mutta en tiedä mistä se sitä olsii saanut, ja jos jotain myrkkyä on viljelty lenkkipoluillemme, miksi kukaan muu ei ole sitä saanut. Tämä jäänee ikuiseksi mysteeriksi.
Pitkään tämän tapauksen jälkeen oli lauanatai illat kauheita. Odotin vaan, millon taas tapahtuu jotain kamalaa. Onneksi aika parantaa ja niin kävi tässäkin. Vielä välillä Kamiria muistellessa kyyneleet tulevat,ja välillä sen tyttäressä vilahtavat isänsä piirteet saavat ihon kananlihalle. Mutta niin se pitää ollakin, ei täältä poistuneita tarvitsekaan unohtaa, eikä pieni ikävän itku ole vakavaa.

Elämä kuitenkin jatkuu ja porukkamme lisävahvistuksesksi saapui kauan ja hartaasti odotettu Dandiedinmontinterrieri Tindra, ja tämän neidin tempauksista voisi kirjoittaa kirjan! (Niinkuin itse asiassa varmaa jokaisen koiran) Tindran tultua olen saanut tutustua uusiin ihmisiin ja rotuun, ja innolla odotan mitä tästä vielä kehittyy!

Myöhemmin talvella (vaikka olinkin vannonut ettei poikia enää meille tule) tassutteli taloon Hukka, puuterihuisku poika. Valkoinen puuteriuros on ollut haaveeni ties kuinka kauan, ja nyt minulla on sellainen..tai ei aivan. Hukka näyttää parissa siinä otetussa kuvassa valkoiselta, mutta sillä on mustia raitoja pitkin turkkia. Kameraa en tietenkään ole saanut hankituksi, joten joudutte vain tyytymään tähän sanallisen kuvailuun. Hukan kasvattaja sanoi turkin muistuttavan lakujäätelöä, ja oikeassa on!

Hukka ja Tindra ovat löytäneet toisensa (lähes samanikäisiä kun ovat) ja Hukka on hyvässä opissa fiksun ja kekseliään terrierin seurassa. Osa näiden kahden puuhista on niin kummallisia, että jollen itse näkisi niitä, en edes uskoisi että koirat keksivät tuollaista.

Eilen esimerkiksi, Tindra oli kiivennyt kevythäkin päälle (jonka korkeus on yli puolimetriä), ilmeisesti nojatuolin kautta, vessapaperirulla suussaan. Sieltä se sitten heitti paperisilppua Hukan päälle, joka suu auki otti silsuja alhaalla kiinni.

Pari päivää sitä ennen kaksikko oli saanut käsiinsä vanulappu pussin ja koristellut sillä silpulla koko olohuoneen ja ilmeisesti Hukka (epäilen sitä siksi että sen vatsa oli löysällä) oli kakannut ihanaan untuvatöppöseeni kakat(joulusukka, jonka sisällä on yllätys).

"Innolla" odotan, mitä muuta nuo keksivät. Turha varmaan sanoa, että meille ei joulukuusta tänä vuonna tule ;)