Hei olen Panda, syyskuun lapsia ja koko nimeltäni Casa del Caboom's Candy Queen.

Kuvailisin itseäni sanoilla utelias ja villi, mutta osaan myös rauhoittua tarpeen tullen ja käpertyä kainaloon katsomaan telkkua. Harrastuksiini kuuluu likapyykki ja pidän myös pusuttelusta oikeastaan kaikkien kanssa. Nuoresta iästäni huolimatta olen matkustanut kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä ratikasta laivaan ja tavannut uusia ihmisiä ja koiria hurjan liudan!

Jatkossa emäntäni lupaa ottaa minusta kuvia ja lähettää niitä näytille!

Huh, pitkästä aikaa :)

Lehti alkaa olla vihdoin valmis. Mä oon vääntäny sitä tuntitolkulla ja siis todellakin tuntitolkulla. Tai pikemminkin päivä ja viikkotolkulla. Olin kolme päivää putkeen poissa koulustakin kun en voinut jättää sitä käsistäni. No ei mutta se on ihana proggis, mun rakkauslapsi. Sellanen extreme-makeover. No mutta, tykätäänkö siitä, sen näkee sitten kun kaikki on sen saaneet himaan :) Vähän ahdisti ja ahdistaa vieläkin, koko prosessi, ei se taitto vaan se politiikka. Tai ahdistaa ja ahdistaa, suututtaa ehkä enemmän tässä vaiheessa. Silleen että pitäkää paskanne ja taittakaa itse. Jos ei vaivauduta mistään ilmoittamaan tai mistään sanomaan vaan joka puolelta tulee tekstiä ja kysymyksiä että "ai sä et sit saakkaan sitä tehdä?" niin ei paljon hymyilytä. Silleen että HEI en mä TIEDÄ! Kun mä vaan kuulen juttuja mut ei mulle kukaan mitään sano! Ja sit kun mä en tiedä niin äkkiä mua ei enää kiinnostakkaan ja sit ku ei kiinnosta niin sitten tulee uusi proggis tilalle :) Mut lehti on nyt niin valmis et se julkaistuu tollasenaan joka tapauksessa. Jollain tavalla. Vaikka mun pitäis uhata aseella jotain! no ei nyt sentään ;) Mut mä tiedän ihan tarpeeksi mestoja joissa mun panoksesta oltaisiin kiitollisia.

Firman pikkujoulut oli melkosen kliseet. Pistäkää nyt parikymmentä parikymppistä syrjäiseen pikkukylään Eestiin ja katsokaa mitä tapahtuu. No mutta ehkä se kommentointi tästä.. Mä oon pari viikkoa nyt poissa duunista joten jos ne sillä välin rauhottuis. Siis Lontooseen lähden, en mä minkään vittuilun takia pois sentäs jää. Tavallaan ihan hauskaa, ompahan työkavereilla sitten puhuttavaa. Pomoki oli niin huolissaan. Tosi sööttiä :) Pyysi juttelemaankin, oli silleen että noh, tollasta tapahtuu aina välillä. Juuh, mutta on tossa duunissa puolensa. Hakkaa safkakaupat mennen tullen. Ja kun tää mun valmistuminen kestää ja kestää ja kestää niin on kiva että on duuni johon ei tarvi mennä hampaat irvessä ja valmiiksi kupla otsassa. S*nerallahan töissä ollessa mä olin puolmatkassa polkupyöräilemässä kun totesin että nyt ei sitten nappaa ei yhtään. Soitin ensineuvoon ja terveyskeskukseen ja nyyhkin itselleni kaksi päivää saikkua. Enkä mä yleensä noin tee, mä oon normina kipeenäkin töissä. Mutta silloin otti päähän. Ei pystyny polkeen loppua siitä matkasta.

Mut elämä on. Onneksi.

Tänä vuotinen syysloma on osoittautunut oikein tehokkaaksi! Tiskasin (myhäilee itsekseen), mikä oli melkonen saavutus, imuroin ja suoristin matot, maalasin taulun, josta pistän kuvaa jos jaksan ja viitsin mutta en nyt, kävin töissä yhtenä iltana, olin menossa töihin toisena kun soitettiin että ei ookkaan töitä, joten menin mäkkiin duunikaverin kanssa, kävin salilla pari kertaa, näin vanhinta ja nuorinta siskoani, föönasin pojat, latasin tuotantokauden Numb3rsia (hei, jos teeveesarja saa mut innostumaan uudestaan mun pääaineesta [matematiikka] kahen hyvin hyvin hyvin tuskaisen vuoden jälkeen niin antakaa jooko olla?), katoin sen yhdessä yössä, poistin sen ja löysin onneksi tallesta ainakin kolme jaksoa roskakorista, loput lataan sitten myöhemmin uudestaan... Kävin allekirjoittamassa vihdoin työsopimuksen duunissa (jee!), leikkautin tukan ex-tempore meiningillä ("Oisko vapaata aikaa..? ...Nyt?"), katsoin telkkarista viikon aikana dr. Housen, frankensteinin vuodelta elvis ja nakki, tai vieläkin vanhempaa tuotantoa jos mahdollista, sekä pätkän 28 päivää myöhemmin (ei se alkoholistileffa, vaan se zombieleffa) filkasta. Koneelle latasin Prisonin uuden (uuuuuu.... November sweeps soming up!), Ugly Bettyn ja Supernaturalin uusimmat (hihihii..) ja huomaan olevani epänormaalin innostunu telkkarisarjoista, joten ehkä pidän taukoa tai sitten sanon vaan pitäväni mutta en myönnä kellekkään mitään!!! Taitoin harjislehteä hartiavoimin pari yötä, jonka ansiosta unirytmi on mukiinmenevästi sekaisin. Tai mun mielestä on normaalia mennä nukkumaan viideltä ja herätä kahdeltatoista (ja silloinkin vaan kun joku herättää). Kello kasista kahteentoista ei kuitenkaan missään tapahdu mitään. Selvitin myös asiat viereisen rapun kuivauskaappivalittajan kanssa, se en siis ole minä joka tahallaan käy laittamassa kellarin kuivaushuoneen tuulettimen päälle keskellä yötä jolloin kuivauskaappivalittaja ei saa nukuttua. Totta puhuen, ensimmäisen valituslappusen jälkeen kävi mielessä.... Mutta joku ehti ensin! Naisparka ihmetteli että kuka ja miksi kun hän on niin pidetty. Newsflash! Jos tiputtelee lappusia toisten postilaatikoista sisään, saa valvoakkin öitä kuunnellen tuulettimen rauhoittavaa surinaa.

Kiitän ja kumarran. Huomenna harjisviikonloppuilemaan! toivottavasti ei sada, koska sade on perseestä. Ja arvatkaa mikä on myös perseestä...? Verigreippijugurtti! Miksi? Kysyn vaan! Ja tofu! Minusta ei tule kasvissyöjää tekemälläkään. Pah ja pyh.

*ininää*

Mä oon niin kipee! En kestä, en todellakaan kestä. Ihan ku vasta eilen oisin ollu kipee! Tai siis, mä OLIN eilen kipee, mut tää on jo toinen kerta ihan lyhyeen aikaan, pariin kuukauteen. Inhoon flunssaa, inhoon kuumetta, inhoon tukkosta oloa, inhoon sitä että herää keskellä yötä ku meinaa tukehtua omaan räkäänsä (kiitti tuhannesti että jaoit tän tiedon meidän kanssa, te sanotte), inhoon sitä että pitäisi muka lukea tentteihin mutta tenttikirjan nostaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä fyysiselta suoritukselta, inhoan että olin töissä tänään eikä olo tunnu todellakaan yhtään paremmalta. Vaikka sitä kelaa että kassan takana istuminen ja tavaroiden heittely skannerin ohi ei oo niin fyysista hommaa etteikö sitä nyt vähän kipeenä voisi tehdä niin kulkaas, se on rankkaa. Auta armias ku unohdat yhdelle sanoa MOI niin sitten nyrpistellään nokkaa. Ja mun pitäisi silti kestää 400 asiakasta josta puolet ei vaivaudu edes sanomaan haluaako maksaa pankki vai luottokortilla MOIKASTA puhuttakaan! Ja se "seuraava asiakas" kyltti ei sitten oo mikään koriste!! Jos ei sitä käytä ni voi olettaa että naapurinkin kamat saa maksettavaksi!

Eilisyön kipeiden yöntuntien hämärä projekti:

Pistähän klikaten isommaksi.